Syncron Tech Oy

Raportoinnin onnistumiseen vaikuttavat sen takana olevat laskennat. Laskentojen onnistuminen on puolestaan kiinni laitoksen instrumentoinnista ja mittausten sijainnista. Laskentaa tehtäessä on mietittävä, käyttääkö yhtä mittausta, joka tuntuu edustavan parhaiten prosessin tilaa, vai käytetäänkö useamman mittauksen keskiarvoa. Entä jos joku näistä mittauksista vioittuu? Miten se havaitaan? Onko jopa riskialttiimpaa käyttää keskiarvoa? Toinen mittauksiin liittyvä kysymys on, onko mittaus edustavassa paikassa? Voiko mittauksen paikkaa siirtää vai kannattaako käyttää toista mittausta muualla tai jopa käyttää laskennallista suuretta mittauksen sijaan?

Kun laskentaa tehtäessä on päästy ”jyvälle” mittauksista ja niiden sijoittelusta, on aika pohtia itse laskentoja. Kuinka joku suure tai tunnusluku kannattaa laskea? Lasketaanko esimerkiksi vastapainelaitoksen rakennusaste niin, että r = P_g /Q_lämpö .(sähköteho/lämpöteho)? Sähköteho lienee luotettava, mutta onko lämpöteho? Millaisia väliotot ovat ja miten isoja virtausvaihteluita niissä on? Seuraa johtopäätös. Kannattaako käyttääkin Q_lämmön tilalla (Q_kattila – P_mek, joka on lähes sama asia kuin Q_lämpö), jossa P_mek = Pg * turbiinin+generaattorin häviöt? Kattilan höyryteho saadaan laskettua melko luotettavasti, ja kun häviöt tiedetään, meillä on yksinkertainen ja kaikissa käyttötilanteissa toimiva rakennusasteen laskenta.

Miten sitten saataisiin aikaiseksi hyvä ja edustava raportointi, joka ottaa huomioon mahdollisimman paljon yllä esitettyjä ratkaisuja? Isolta osalta kyse on ajasta eli rahasta. Kolmella tekijällä täytyisi olla aikaa: asiakkaalla, toimittajalla sekä itse projektilla. Ongelmia pitäisi voida pohtia yhdessä. Projektilla pitäisi olla tarvittaessa resursseja lisäinstrumentointiin, ja määrittelyjä pitäisi voida muuttaa, mikäli havaitaan jonkin osa-alueen toimimattomuus ja tilalle pystytään kehittämään toinen menetelmä.

Lopulta onnistunut laskenta kruunataan ulkoasultaan hyvällä raportilla tai grafiikalla, jossa tarvittava tieto on jäsenneltynä siten, että sen jatkohyödyntäminen ei vie turhaa aikaa ja vaivaa. Tässä vaiheessa – raportoinnin elinkaaren ollessa vaikkapa kymmenen vuotta – vapautetaan sitä resurssia, joka siihen työvaiheessa sidottiin.