Viime aikoihin saakka prosessiteollisuuden energiakustannukset ovat olleet hyvin ennakoitavissa. Lähiaikojen maakaasun ja sähkön hintojen kuohunnan koetaan muuttaneen tätä. Toisaalta voidaan kuitenkin todeta, että tämä muutos on ollut vain jatkoa pidempiaikaiseen maailmanlaajuiseen energiamarkkinoiden kehitykseen. Kehitykseen, joka tuo haasteita myös prosessiteollisuuteen.
Uusiutuvan energian tuotannon osuuden kasvu on lisännyt sähkön hintavolatiliteettia. Tämä kehitys on jatkumassa. Tuotantoketjuissa on menossa voimakkaita pyrkimyksiä kohti nettopäästöttömyyttä. Näitä pyrkimyksiä eivät saa aikaan vain julkinen rahoitus tai globaalit organisaatiot, vaan myös eri vaiheissa toimitusketjua toimivien ostavien asiakkaiden mielipiteet. Kisa kohti fossiilitonta tuotantoa jatkuu.
Perinteinen energiatehokkuus
Energiaintensiiviset teollisuuden alat ovat perinteisesti vastanneet kohoaviin energiakustannuksiin parantamalla energiatehokkuutta (energy efficiency). Tyypillisiä esimerkkejä näistä toimista ovat olleet esimerkiksi taajuusmuuttajaohjattujen sähkömoottorien käytön lisääminen, lämmöntalteenoton hyödyntäminen ja paineilmaverkostojen vuotojen minimointi. Näihin energiatehokkuustoimiin, mukaan lukien ISO 50001 -yhteensopivien toimintamallien käyttöönotto, on useissa maissa myös saanut tukea julkisista varoista.
Tällaiset kehitystoimet ovat erinomaisia ja niitä kannattaa ehdottomasti jatkaa. Näiden energiatehokkuustoimien tavoitteena on vähentää tuotantoyksikköä kohti käytetyn energian määrää. Tämän tarkasteluun käytetään sellu- ja paperiteollisuudessa ja muussa prosessiteollisuudessa mittayksikköä GJ/ton. Kun ongelmana ei nyt ole pelkkä käytetyn energian määrä, vaan sen hinnan suuret ja nopeat vaihtelut, on ratkaisuksi näillä teollisuudenaloilla tarjolla myös useita muita uusia ja tehokkaita toimintamalleja energian kulutuksen ja yrityksen oman energia- tuotannon hallintaan.
Mikäli käytämme energiatehokkuus-termistä englanniksi suorituskykyyn viittaavaa termiä energy performance, on näiden energiamurroksen aikakauteen erinomaisesti sopivien mahdollisuuksien hahmottaminen selkeämpää. Tarkastelemme seuraavassa kolmea tällaista osa-aluetta: yrityksen suorituskykyä sen omassa energiatuotannossa, energian hankinnassa sekä päästöjen määrän ja kustannusten hallinnassa.
Oman energiatuotannon tehokkuus
Myös prosessiteollisuusyritysten tuotantoyksiköissä on otettu käyttöön aurinkovoiman tuotantoa, vaikkakin tämä on toistaiseksi ehkä ollut enemmän pilotointia tai ”bränditoimintaa” kuin tiukasti kustannustehokkuutta tavoittelevia investointeja. Vaihtoehtona – ja perinteisten kunnossapidollisten parannustoimien lisäksi – on hyvä tarkastella sitä, mikä on yhtiön omien voimalaitosten ajotehokkuus, ovatko ajoasetukset parhaalla mahdollisella tasolla – huomioiden energiamarkkinan tilanne kyseisenä päivänä ja seuraavana päivänä? Olisiko mahdollista ja kannattavaa tietyissä toistuvissa tilanteissa säästää omaa energiatuotannon (bio-)polttoainetta ja käyttää (muilla) uusiutuvilla energialähteillä tuotettua energiaa sen hinnan ollessa matala? Parantaisiko tämä polttoainetaloudellisuutta (mittarina MWfuel/ton)? Ja parantaisiko se energiatuotannon tehokkuutta (energy production performance)?
Energiahallinnan tehokkuus
Edellä kuvatussa on vahvasti kyse ajoituksesta. Sama ajoituksen tärkeys on läsnä useissa energiahallinnan (energy management) päätöksissä ja toimenpiteissä. Miten suunnittelemme ja toteutamme energian hankinnan huomioiden oma energian tuotanto ja kulutus? Tällä alueella yrityksillä on hyvin erilaisia lähestymismalleja. Siinä missä jotkut yritykset toimivat itse tasevastaavina (balance responsible party) ovat toiset yritykset kokonaan ulkoistaneet kaikki energiahallintaan liittyvät tehtävät. Tämän linjauksen ei kuitenkaan tarvitse olla joko-tai: joustavuudella energian tuotannon/kulutuksen resurssien käytössä ja omassa ajattelussa on energiahallinnan tehokkuudessa löydettävissä kiinnostavia mahdollisuuksia. Esimerkki tällaisesta on osallistuminen kantaverkkoyhtiön (TSO, transmission system operator) reservi- tai säätösähkömarkkinoille. Voisiko toimintavalmiuksien kehittäminen näille markkinoille olla (myös bränditoimena) vaihtoehto pienen aurinkovoimalan asentamiselle tuotantolaitokselle? Molemmat toimet edistävät uusituvan energiatuotannon osuuden kasvua. Niillä voi olla myös positiivinen vaikutus pyrkimyksiin alentaa €/ton -arvoa, joka on tehokkaan energiahallinnan päätavoite.
Päästötehokkuus
Edellä kuvatut toimet näkyvät tyypillisesti myös päästötehokkuudessa (energy emissions performance). ”Kyky joustaa” on avaintekijä. Oli kyse sitten energian kulutuksen vähentämisestä ”hintapiikeissä” tai kulutuksen kohdentamisesta alhaisen, jopa negatiivisen energiahinnan hetkiin – voidaan joustokyvykkyydellä kyetä merkittävästi alentamaan yrityksen energiakäytön hiilijalanjälkeä (mittayksikkönä kgCO2/MWh) ja myös saavuttamaan säästöjä päästöoikeuksissa.
Siinä missä perinteiset energiatehokkuustoimet ovat luonteeltaan staattisia, ovat kolme edellä mainittua osa-aluetta luonteeltaan dynaamisia – ne edellyttävät energian tuotannon ja kulutuksen ajoitusta. Oman energiatuotannon, energiahallinnan ja päästötehokkuuden suorituskykyä voidaan parantaa kehittämällä suunnittelun ja ennustamisen tarkkuutta sekä tuomalla lisää joustavuutta – niin päivittäiseen toimintaan kuin sen taustalla olevaan ajatteluun. Tässä työssä oikean datan merkitys kehityksen pohjana on ensisijaisen tärkeää.
