Energiasiirtymä, murros, muokkaa sähkömarkkinoita kiihkeällä tahdilla. Pelisäännöt muuttuvat ja mukaan on tullut uusia resursseja, markkinapaikkoja, palveluita ja toimijoita.
Entisaikaan sähkön tuottajat ennakoivat sähkön kysyntää ja hintatasoja vankan kokemuksensa perusteella, sekä suunnittelivat sähkön tuotannon vastaavasti. Tämä on muuttumassa ja on jo muuttunutkin. Uusiutuvista lähteistä tulevan sähkön tarjonta vaihtelee kysynnästä riippumatta, lisäten hintavaihtelua sähkömarkkinoilla. Hintapiikeillä on taipumus ajan oloon läpäistä sähkön koko toimitusketju, mikä taas on omiaan kannustamaan sähkön loppukäyttäjiä kulutuksen suunnitteluun. Mukautuvammaksi suunnitellulla kulutuksella voidaan alentaa sähkön hankinnan keskihintaa merkittävästi jo nyt - ja kehitys on edelleen voimistumaan päin.
Osallistuminen säätösähkö- ja reservimarkkinoille on lisääntynyt vähitellen. Mahdollisuudet osallistumiseen paranevat sitä mukaa kun sähkön kulutuksen mukauttamisen menetelmät kehittyvät ja arkipäiväistyvät. Kuitenkin toimintaympäristön luomista mahdollisuuksista huolimatta into ottaa tarjolla olevaa teknologiaa käyttöön on ollut vaisua. Toimijana, joka kehittää ja tuottaa juuri näitä palveluja teollisuudelle, olemme hämmästelleet tätä vaisuutta. Vallitsevan trendin mukaisesti tiedustelimme syytä jarrutteluun tunnetulta tekoälysovellukselta ja saimme seuraavan vastauksen:
Teollisuus on ollut hidas osallistumaan sähkömarkkinapaikoille useista syistä:
- Tietoisuuden puute: Jotkut energiaintensiiviset yritykset eivät ehkä ole tietoisia energiamarkkinapaikoille osallistumisen eduista tai heillä ei ehkä ole asiantuntemusta navigoida monimutkaisilla energiamarkkinoilla.
- Kustannukset ja monimutkaisuus: Energiamarkkinapaikoille osallistuminen voi vaatia merkittäviä investointeja teknologiaan, infrastruktuuriin ja henkilöstöön. Joillekin yrityksille osallistumisen kustannukset ja monimutkaisuus voivat olla suuremmat kuin mahdolliset hyödyt.
- Sääntelyn ja politiikan esteet: Jotkin energiaintensiiviset yritykset voivat kohdata sääntelyn tai politiikan esteitä, jotka rajoittavat niiden mahdollisuuksia osallistua energiamarkkinoille. Joillakin lainkäyttöalueilla voi esimerkiksi olla rajoituksia sille, kuinka paljon energiayhtiöt voivat myydä takaisin verkkoon, tai ne eivät ehkä salli tietyntyyppistä energian tuotantoa tai varastointia.
- Joustavuuden puute: Energiaintensiiviset teollisuudenalat, kuten sellu- ja paperiteollisuus, kaivosteollisuus tai teräksen valmistus, vaativat jatkuvaa ja vakaata energian saantia. Jotkut yritykset saattavat epäröidä osallistua energiamarkkinapaikoille, koska pelätään, että energiahuollon vaihtelut voivat häiritä niiden toimintaa.
- Riskien välttäminen: Energiaintensiivinen teollisuus on tyypillisesti riskialtista, ja monet yritykset luottavat mieluummin vakiintuneisiin liiketoimintakäytäntöihin kuin ottavat riskejä testaamattomilla markkinoilla.
Saamamme vastaus ei täysin vakuuttanut meitä. Mielestämme nuo luetellut kohdat ovat enemmän tai vähemmän tekosyitä ja myyttejä. Haluamme haastaa myytin murtajaisiin kaikkia toimijoita, jotka tunnistavat aihepiiriä omakseen. Sähkömarkkinapaikat tarjoavat uusia tulovirtoja, parannettua energianhallintaa ja kykyä alentaa kustannuksia. Yhteistyössä palveluntarjoajien kanssa, osallistumalla uusille markkinapaikoille ja ottamalla käyttöön uusia energianhallintastrategioita, sähköä käyttävä teollisuus voi parantaa menestystään muuttuvassa ympäristössä.
Nyt hyödyt irti energiasiirtymästä!
